Форум » Sairaudet, lääket ja sairauksien hoito » Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ja brakykefaalinen syndrooma » Ответить

Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ja brakykefaalinen syndrooma

Rishik: Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ja brakykefaalinen syndrooma Lyhytkuonoisia koirarotuja kutsutaan myös nimellä brakykefaaliset rodut. Lyhytkuonoisten koirien hengitystiet ovat ahtaammat kuin muiden rotujen yksilöillä. Esimerkkejä brakykefaalisista roduista ovat mopsi, bostonin terrieri, kiinanpalatsikoira ja englanninbulldoggi. Lyhytkuonoisia rotuja on tietysti näitä mainittuja rotuja suurempi määrä. Lyhytkuonoisuus voi aiheuttaa hengityksen vaikeutumista, jota tavataan joissain määrin kaikilla lyhytkuonoisten rotujen yksilöillä. Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaikeudet voivat lisääntyä, mikäli jalostuksessa suositaan entistä lyhytkuonoisempia koiria. Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaikeuksista puhutaan myös nimellä brakykefaalinen syndrooma. Brakykefaalisessa syndroomassa on useampi kuin yksi tekijä, joka vaikuttaa hengitystä ahtauttavasti. Koiralla voi olla pienet sieraimet, liian pitkä pehmeä kitalaki, kurkunpään muutoksia ja liian ahdas henkitorvi. Tästä aiheutuvia haittoja voivat olla esimerkiksi muuttuneet hengitysäänet (esim. kuorsaavat hengitysäänet), rasituksen sietokyvyn heikkeneminen, pyörtyminen ja limakalvojen sinertäminen (hapensaanti vaikeutunut). Tällaisen koiran hoidossa on oltava erityisen tarkka. Liikaa rasitusta sekä erityisesti liian kuumassa oleskelua tulee välttää. Koira on tarvittaessa vietävä eläinlääkärille arvioitavaksi, etenkin jos vaikeutunut hengitys tuntuu haittaavan koiran jokapäiväistä elämää. On vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä on lyhytkuonoiselle koiralle ns. normaalia hengitystä ja mikä on vaikeutunutta hengitystä. Mikäli koiran rasituksen sieto on laskenut, on kyseessä vaikeutunut hengitys. Vaikeutunut hengitys on kyseessä myös silloin, kun koira pyörtyilee tai limakalvot sinertävät. Brakykefaalisen syndrooman hoito on pitkälti seurantahoitoa ja hengitystä vaikeuttavien tilanteiden välttämistä. Pahenevissa tilanteissa voidaan käyttää myös happihoitoa ja lääkityksiä. Joskus joudutaan turvautumaan jopa kirurgiaan, esimerkiksi pehmeän kitalaen lyhennysleikkaukseen tai sierainaukkojen leventämiseen kirurgisesti. Kirurgisen operaation leikkaustapa ja tekniikka valitaan yksilöllisesti ja tapauksesta riippuen. Yhtä ainutta oikeaa tapaa ei siis ole, ja kuten kirurgiaan yleensä, kohdistuu myös näihin leikkauksiin riskejä. Brakykefaalisten rotujen jalostukseen tulisi käyttää vain yksilöitä, joilla ei ole vakavia hengitysvaikeuksia. Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaikeudet ovat rakenteellinen ongelma, joka on periytyvä ominaisuus. Pentua hankittaessa olisi hyvä löytää luotettava kasvattaja, jolla on tietoa sekä isän että emän sairauksista ja mahdollisista hengitysvaikeuksista. Koiran omistajan on tärkeää tietää, ettei hengitysvaikeuksista kärsivää koiraa päästetä lihomaan, sillä silloin hengitysvaikeudet vain pahenevat entisestään. Lyhytkuonoisten koirien rauhoittaminen ja nukuttaminen on riskialttiimpaa verrattuna koiriin yleensä ja eläinlääkärit ottavat tämän huomioon toimenpiteitä suunnitellessaan. Lyhytkuonoisen koiran omistajien on hyvä tietää rotunsa erityispiirteet. Lyhytkuonoinen koira on verraton lemmikki siinä missä muutkin, ja kun jalostuksessa tulevaisuudessa aletaan enenevissä määrin ottamaan huomioon myös hengitysvaikeudet, päästään jatkossa toivottavasti tilanteeseen, jossa lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ovat harvinaisempia kuin nykyään. Tiedot otetaan sivulla http://www.elainlaakari.fi

Ответов - 1

Rishik: click here Brakykefaalinen oireyhtymä MMT Katariina Mäki & ELT Anu Lappalainen Joidenkin koira- ja kissarotujen jalostuksessa on suosittu lyhyttä kuonoa ja kalloa. Tällaista pään muotoa kutsutaan brakykefaaliseksi. Brakykefalia ei ole eläimillä normaalisti esiintyvä tila, vaan seurausta ihmisen pyrkimyksestä vahvistaa haluttuja fyysisiä ominaisuuksia. Liian lyhyt kuono vaarantaa hengitys-ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa siksi eläimille vakavia terveysongelmia. Tilaa kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi. Hyvin lyhytkuonoiset eläimet kärsivät hengitysvaikeuksista Koirilla lyhyen kuonon aiheuttamista ongelmista on tehty melko paljon tutkimusta. On huomattu, että lyhyt kuono on vahvasti sidoksissa hengitysteiden epämuodostumiin, kuten ahtaisiin, puristuneisiin sieraimiin, pitkänomaiseen ja paksuuntuneeseen pehmeään kitalakeen, sekä henkitorven ja keuhkoputkien vajaakehitykseen. Lisäksi nenäkuorikot voivat ahtauttaa nenänielua, koska niille ei ole tilaa lyhyessä nenäontelossa. Kaikki edellä mainitut epämuodostumat estävät ilman vapaata virtaamista hengitysteissä, jolloin riittävä kaasujen vaihto estyy. Jos nenänielu on ahtautunut, koira joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Se läähättää lähes koko ajan, ja sen uni on katkonaista, sillä koirat eivät pysty nukkuessaan hengittämään suun kautta. Koira joutuu siis heräilemään jatkuvasti. Hellyttävältä näyttävä brakykefaalinen koira, joka tuntuu olevan niin kiintynyt pehmoleluunsa, että nukkuukin se suussa, käyttää itse asiassa lelua pitämään suuta auki unen aikana. Kaikki hyvin lyhytkuonoiset eläimet kärsivät ainakin jossain määrin hengitysvaikeuksista koko elämänsä ajan. Hengityksen vajaatoiminnan aste vaihtelee yksilöiden välillä. Hengitysvaikeudet korostuvat lämpimällä säällä sekä fyysisen aktiviteetin aikana. Vaivalloisen hengityksen ja hengitysvaikeuksien yleisimpiä merkkejä ovat kuorsaus ja tuhina, jotka vakavimmissa tapauksissa voivat aiheuttaa apnean, tajuttomuuden ja jopa kuoleman. Äärimmäisen lyhyt kuono estää normaalin lämmönsäätelyn Koirien tärkein lämmönsäätelymekanismi on nenäontelon erittäin poimuinen limakalvo. Pitkäkuonoisella koiralla limakalvon pinta-ala on yhtä suuri kuin koiran koko kehon pinta-ala, ja sen verenkierto on suorassa yhteydessä aivojen verisuoniin, säädellen näin aivojen lämpötilaa. Brakykefaalisten rotujen lyhentynyt kuono vähentää lämmönsäätelyyn tarvittavan limakalvon pinta-alaa. Aiemmin luultiin, että koira viilentää itseään pääasiassa suun kautta hengittäessään aikaansaamansa ilmanvaihdon avulla. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nenäontelon läpi kulkee erittäin huomattava ilmavirta myös koiran läähättäessä. Kuonon pituus vaikuttaakin ratkaisevasti koiran kykyyn säädellä ruumiinlämpöään. Nenäontelon kautta kulkevan ilmavirran merkityksen huomaa selvästi, jos yrittää sulkea läähättävän koiran sieraimet: koira vastustaa toimenpidettä varmasti. Lyhytkuonoiset koirat ovat normaalikuonoisia koiria herkempiä ympäristön korkeille lämpötiloille. Ne ylikuumenevat eli saavat lämpöhalvauksen herkemmin. Myös ylikuumenemisen jälkeinen toipumisaika on niillä selvästi normaalikuonoista koiraa pidempi, huolimatta ihmisten mahdollisista yrityksistä alentaa lämpötilaa esimerkiksi kylmän veden avulla. Joitakin hengitysteiden epämuodostumia voidaan korjata leikkauksella, mutta normaalia lämmönsäätelykykyä ei pystytä leikkauksella rakentamaan. Brakykefalia jalostuksessa Nykytiedon mukaan pään brakykefaalinen rakenne periytyy suurivaikutteisen geenin mukana, mutta lisäksi siihen vaikuttaa useita pienivaikutteisia geenejä, jotka säätelevät brakykefalian astetta. Risteytyskokeiden perusteella brakykefalia on epätäydellisesti dominantti: kaksi geenimutaatiota johtaa äärimmäiseen kuonottomuuteen, yksi taas saa aikaan kuonon, jonka pituus on jotain äärimmäisen ja normaalin väliltä. Lopullisen kuonon pituuden ja rakenteen määrittävät pienivaikutteiset säätelijägeenit, joiden vaikutus tosin ulottuu vain suurivaikutteisen geenin asettamien "raamien" sisäpuolelle. Tämä periytymismalli selittää vaihtelun hengitysteiden epämuodostumien asteessa brakykefaalisten rotujen ja yksilöiden välillä. Kennelliiton yleinen jalostusstrategia linjaa, että jalostuskoiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista. Jalostukseen ei tule käyttää koiria, joilla on liioitellun lyhyt kallo tai kuono. Jotta liioitellut rakennepiirteet vähenisivät roduissa, Kennelliitto noudattaa yhteispohjoismaisia ulkomuototuomariohjeita, joiden mukaan hengitysvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti. Ohjeissa mainitaan, että hengitysvaikeudet johtuvat usein liioitellusta brakykefaliasta, ja että koiralla ei saa olla liian lyhyt kuono. Ohjeita tulee soveltaa myös jalostuksessa. Ohjeiden mukaan koiralla on oltava normaalit, riittävän suuret sieraimet. Sieraimet eivät saa olla litistyneet, pienet tai edes osittain ihopoimujen peittämät. Selvästi äänekäs tai vaikeutunut hengitys on ohjeiden mukaan vakava virhe, eikä tällaisia koiria tulisi käyttää jalostukseen. Brakykefaalisilla roduilla esiintyviä hengitysvaikeuksia voidaan vähentää suosimalla jalostuksessa koiria, joiden kuono on pidempi kuin rodussa keskimäärin, joiden hengitysäänet ovat hiljaisia, ja joilla on suuret sieraimet. Lisäksi Kennelliitolla on Englanninbulldoggiyhdistyksen ja Helsingin yliopiston kanssa käynnissä tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena on kehittää kuntotesti brakykefaalisten rotujen jalostukseen. Edistymistä voidaan saavuttaa haluttaessa nopeastikin. Lähteet Bannasch ym. 2010. Localization of canine brachycephaly using an across breed mapping approach. PLoS One. Mar 10;5(3). Bodegård 2011. The brachycephalic syndrome. http://www.dogworld.co.uk/Features/47-Bodegard?year=2011&month=11. Viitattu 3.1.2012 Oechtering 2010. Brachycephalic syndrome; new information on an old congenital disease. Veterinary Focus 20(2). Stockard 1941. The genetic and endocrine basis for differences in form and behavior: as elucidated by studies of contrasted pure-line dog breeds and their hybrids. Philadelphia: The Wistar Institute of Anatomy and Biology. http://www.archive.org/details/geneticendocrini00stoc.



полная версия страницы